Wolfgang Simson: the Starfish Manifesto: Dealing with our Anti-imperialistic Mindset

Kasvoimme siihen, että vapaus merkitsee riippumattomuutta niistä, jotka pyrkivät sortamaan meitä. Me luulimme, että vapaus on sitä, että saamme tehdä mitä haluamme, silloin kun haluamme ja missä vaan haluamme. Tämä kehitti sellaisen ajattelutavan, jonka mukaan torjuttiin kaikki auktoriteetit, ja mitä suurempi ja pahemmin yksilöllisyyttä sortava systeemi oli kyseessä, sitä enemmän sitä piti vihata ja vastustaa.

Muistan, kuinka saarnasin tästä eräässä pastorien konferenssissa Intian Bombayssa vuonna 1998, kun juhlittiin Intian 50-vuotista itsenäisyyttä Englannista. Puhuin siitä, miten Intian tulee pyrkiä kohti hengellistä itsenäisyyttä (sellaisista hengellisistä siirtomaaherroista kuin Saksa, Englanti ja Amerikka jne.), mutta sen ei pidä jäädä siihen, vaan pyrkiä kohti hengellistä vapautta. Itsenäisyys on vain vastakohta riippuvuudelle, mutta vapaus menee tästä eteenpäin: toteuttaa Jumalan antamaa kutsumusta ja tehtävää ja olla kanssakäymisessä toisten vapaiden kansakuntien kanssa ja sellaisten ihmisryhmien kanssa, jotka elävät vastaavalla tavalla.

Siinä minulla oli kotiläksyä - ja ehkä sinullakin - tuoda oma imperialismia vastustava ajattelutapani Jumalalle ja purkaa pois se käsitys, että olin torjunut autoritaarisuuden yleensä, ja pyytää Jumalaa, että hän antaisi tilalle oman terveen ymmärryksen siitä, millainen on hänen auktoriteettiinsa perustuva toimintatapa, mihin minäkin voisin mielelläni ja onnellisena sopeutua.

Isättömän sukupolven kapina
Professori Georg Huntemann, tuottelias kirjailija ja yksi suorasukaisimmista henkilöistä, jotka ovat puhuneet tällä planeetalla raamatullisesta etiikasta, tunnistaa ihmiskunnan ydinongelman olevan isättömien kapinallisuudessa. Jos ihmiset kokevat hyljeksimistä - ja sellaista sattuu meille kaikille tavalla tai toisella täällä maan päällä - se voi johtaa varsin nopeasti siihen, että torjutaan vanhemmuus yleensäkin, mikä täydellistyy säännöissä, arvoissa ja perinteissä. Tähän sisältyy myös sellaisen seurakunnan torjuminen, joka on tehnyt varsin vähän mitään ilmaistakseen isyyttä tai ylipäätään vanhemmuutta lapsiinsa nähden. Kapinallisuus vaan ei ole mikään hyvä suunnitelma, se voi osoittautua käteväksi repimisessä, mutta se ei juuri anna eväitä rakentaa. Se ei osaa sanoa paljon muuta kuin: me teemme mitä huvittaa.

Kapinallisuus elämäntapana johtaa aina hengelliseen anarkiaan, hillittömyyteen, sääntöjen puuttumiseen ja epäjärjestykseen - jonkinlainen järjestys kuitenkin tarvitaan, pidämme siitä tai emme, tiedostamme sen tai emme, hyväksymme sen tai emme. Kapinallisuus johtaa kyvyttömyyteen olla alamainen auktoriteeteille ja kumma kyllä pitkän päälle johtaa siihen, että ihmiset antautuvat kapinallisen johtajuuden alaisuuteen. Kapinallisuus ei vie ketään vapauteen. Oletko koskaan käynyt kapinallisten leirissä tai kuullut raportteja sellaisesta? Kapinallisjohtajat käyttäytyvät yleensä kuten jumalat, he ovat ehdottomia johtajia pienen joukkionsa keskellä, sotaherroja, jotka määräävät elämästä ja kuolemasta pienessä väliaikaisessa piilopaikassa - sosiaalisessa kuplassaan.

Kapinallinen ja sopimuksia rikkova elämäntapa ja jäsenyys hengellisissä kapinaliikkeissä (kuten kaupungin uusin kristillinen ryhmäkunta) pilaavat pahasti meidän kykymme seurata Jeesusta, jota ehkä helposti osaamme kutsua Herraksi ja kuninkaaksikin - suullamme. Mutta suurin mahdollinen vapaus löytyy siinä, että me vapaaehtoisesti antaudumme vapauttajamme johdatettaviksi, siinä että ryhdymme pysyvästi Jeesuksen Kristuksen orjiksi ja löydämme todellisen aikuisuuden, kun elämme tarkasti määrättyjen sääntöjen mukaan - siinä hyväksytään se, mikä lopulta huipentuu Jeesuksen sanoihin: "Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä". Jos tämä pitää paikkansa, haluan kysyä: kuinka vapaa olet tänä päivänä?

Wolfgang Simson

Suomennettu kirjasta The Starfish Manifesto. Ote sivulta 188-189. Kirja on alunperin julkaistu lokakuussa 2009.