Wolfgang Simson: the Starfish Manifesto: God is no Santa Claus

Eräät tekijät ovat luoneet kirkon, joka ei ole enää raamatullinen kirkko: omien tarpeiden mukaan eläminen, tietämysviihteeksi muodostunut sananjulistus, halpa armo ja vain omaa oppiaan kauppaava kirkkokuntien rakentaminen. Humanismin kylvö, yksilökeskeisyys, omien mielipiteiden palvominen ja omat teot ovat vieraannuttaneet meidät Jumalan todellisuudesta.

Liberaali Tee-mitä-lystäät-kristinusko ei ole vain vetänyt raamatun Jumalaa alas Kuninkaan valtaistuimelta ja riisunut häntä kaikesta herruudesta, se on asettanut kaksi uutta jumalaa tilalle: yksilökeskeisyyden ja niin kutsutun vapauden tehdä, mitä huvittaa. Se on samalla oletusarvoisesti asettanut henkilökohtaisen hyvinvoinnin aivan kuin uudeksi tuomioistuimeksi ja torjuu kaikki raamatulliset periaatteet, lait ja säädökset, rikkoen jokaista tervettä seurakuntakurin ja seurakunnan rakentamisen sääntöä vastaan. Se tietenkin protestoi äänekkäästi sellaista ajatustakin vastaan, että Jumala tuomitsisi nyt tai tulevaisuudessa ketään, sillä sellainen on pelottavaa kaikille pienille lapsille. Se on juopunut siitä käsityksestä, että Jumala on vain rakastava Jumala, joka siunaa loputtomiin materiaalisesti menestyviä ja täysin hänestä riippumattomia ihmisiä, joiden tavallisessa arjessa hän ei elä mukana. Hän on rakastettava, mukava ja söpö ukki, joka keinutuolissa istuskellen imee piippuaan jakaen hyväntahtoisesti lahjoja kaikille.

Kutsun tällaista "joulupukki-jumalaksi", joka edustaa sellaista pakanallista käsitystä jumalasta, että luotuaan maailman hän ei ole enää aktiivisesti toimimassa tässä luomakunnassaan. Tämä Jumalan pilakuva ei ole vain sielunvihollisen vääristelemä kuva todellisesta Jumalasta, vaan se tuudittaa miljoonat ihmiset elämään tietämättömyydessä ja synnissä. Tämä pilakuva Jumalasta ei kanna ketään: se puhkeaa aina kuin saippuakupla - erityisesti kriisien sattuessa. Sellaiset omatekoiset auringonpaisteiset käsitykset Jumalasta ja amerikkalaista unelmaa edustavat seurakunnat eivät kykene antamaan mitään kestäviä vastauksia niiden ongelmien ratkaisuksi, joita yhteiskunnassamme on lisääntyvässä määrin jouduttu kohtaamaan: miksi kaikki tämä tuska, avioerot, huumeet, pornoriippuvuus, sairaalloinen masennus, pelon ja väkivallan purkaukset, tarkkaavaisuushäiriöt, kärsimys, työttömyys, terrorismi, satanismi ja turvattomuus?

Mikä tahansa vakavissaan tehty silmäys tilastoihin, jotka kertovat tämän päivän perinteisen kristinuskon tilan, osoittavat meille, että sitä ravistellaan nyt juuria myöten, kuten esimerkiksi John Noble kirjoittaa erinomaisessa kirjassaan The Shaking. Mutta entä ne, jotka eivät suostu muuttumaan, vaikka kuinka ravisteltaisiin? Itse uskon henkilökohtaisesti, että tulee aina olemaan jäännös vanhanaikaista kristillisyyttä. Tällä jäännöksellä on kaksi vaihtoehtoa: he joko vaipuvat yhä syvemmälle hengelliseen unohdukseen ja jäävät olemaan nahjusmaisessa äärikonservatiivisessa ja perimmiltään pelokkaassa uskonnollisen itsesäilytysvaistonsa luomassa kuplassa niin kauan kuin rahat riittävät. Tai sitten perinteisiin tukeutuvat seurakunnat liittyvät niihin virtauksiin ja uskonnollisiin uomiin, jotka kuljettavat niitä uskonnollisen ja itsekeskeisen ekumeenisuuden valtamereen. Siellä ihmiset sitten uskovat kaiken, sikäli mikäli sitä ei ole kirjoitettu raamattuun.

Niinpä Jumala on siinä vaiheessa kutistettu "maailman etiikan" - kiinnostavan mutta ei-sitovan säädöskokoelman - hyvin etäiseksi kirjuriksi. Koska kaikki on nyt luvallista, ihmiset ryhtyvät äärimmäisen kiireisiksi touhuajiksi ja seurakuntana vähän samanlaisiksi kuin YK on poliittisena toimijana. Jumala vaikuttaa kuolleelta, joten kaikki riippuu nyt ihmisen toimista. Niinpä he sitten taistelevat köyhyyttä vastaan mammonan opeilla, ryhtyvät aktiivisesti ajamaan mitä vaan poliittisia ja liberaaleja ohjelmia tietämättä, että heidät on valjastettu loppujen lopuksi levittämään punainen matto väärälle messiaalle - antikristukselle. Onhan nyt edes jonkun toivotettava tämä henkilö tervetulleeksi huutamalla "hallelujaa"...

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Sikäli kuin minä ymmärrän tätä, Jumala tekee kahta asiaa:

1) Hän tuomitsee seurakuntansa sallimalla sen joutua Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Hiljattain julkaisemassani kirjassa The Price of Money (Rahan hinta, julkaistu saksaksi 2005), tuon esiin sen tosiasian, että jos Pyhä Henki ei enää vie seurakuntaa eteenpäin, mammona tekee sen. Mammonalla ja Babylonilla on mielenkiintoinen suhde keskenään. Osa tätä vankeutta on tämä nykyinen pakkomielle, että on pyöritettävä kiivastahtisia ja korkean adrenaliinitason tuottamia ohjelmia ja metodeja ja lähestymistapoja, joita juhlitaan tämän kangistuvan systeemin pelastajina. Sen vuoksi oli napakymppi, mitä eräs korealainen pastori sanoi, kun oli jonkin aikaa kiertänyt ympäri USA:ta: "On hämmästyttävää, mitä kaikkea te saatte aikaan ilman Pyhää Henkeä!"

Tämä kaikki tuo elävästi mieleen sen ajan, kun israelilaiset olivat faaraon komennossa. Ennen he rakensivat faaraolle rakennuksia tiilistä, mutta nyt heidän on hankittava vielä oljetkin voidakseen tuottaa tiiliä ja heidän on tehtävä työtä kaksinkertaisen ajan. Ja koko maailma jää ilman evankeliumia Jeesuksesta, koska tämä epäapostolinen kirkko on niin kauhean täynnä omaa hössötystään, kun se juoksee kieli vyön alla ja etsii olkia ja tekee tiiliä, jotta show voisi jatkua.

2) Toinen asia, mitä Jumala tekee, on se, että hän antaa meille fantastisen, historiallisen mahdollisuuden rakentaa uudestaan, laskea uudet perustukset, rakentaa muinaiset rauniot, kaivaa auki tukkeutuneet vesilähteet, laittaa kuntoon ikivanhat apostoliset ja profeetalliset perustukset ja tulla osaksi mahtavaa herätystä, joka todennäköisesti on tämän planeetan viimeisin.

Wolfgang Simson

Suomennettu kirjasta The Starfish Manifesto. Ote sivuilta 65-67. Kirja on alunperin julkaistu lokakuussa 2009.